Nicolas Scharsch ja Alsacelaiset viinit ravintola Kuussa

Silloin tällöin ja aina mahdollisuuksien mukaan käyn viini-illoissa, joissa on tuottajia mukana. On kiva kuulla “suden suusta” tilan tai brändin tapaa toimia. Vaikka varsinkin isoimpien tuottajien tilaisuudet ovat hyvin markkinointihenkisiä, ovat ne mukavia hetkiä mielenkiintoisen aiheen äärellä. Erityisen sympaattisia ovat sitten pienemmät tuottajat, joilla on koko ketju tarhalta pulloon hallussa. Tällainen oli Ravintola Kuun järjestämä Domaine Joseph Scharschin viinejä esitellyt ilta.

Paikalla oli isäntä Nicolas Scharsch Wolxheimista Alsacen alueelta Ranskasta. Itse olen aina pitänyt Alsacen valkkareista. Mainiota aromikkaita viinejä, joilla on selkeästi oma luonteensa. Esimerkiksi Gewürztraminereita tai Pinot Grissiä ei samanveroisen muualta löydy. Siksipä oli hyvin mielenkiintoista kuulla ja maistella itselleni aiemmin tuntemattoman tuottajan viinejä.

Itse kaveri oli varsin tavallinen heppu ja vaikutti hiukan ujoltakin, liekkö sitten englantia varonut. Onneksi mukana oli maahantuojan edustaja, joka hyvin johti kysymyksillään ja selostuksillaan tilannetta eteenpäin. Ei siis mikään markkinointimies tämä Nicolas. Viinit sitten puhuivat puolestaan.

Domaine tuottaa 12ha alallaan seitsemästä lajikkeesta noin 80000 pulloa viiniä, 15-16 eri tyypillä. Tänään maistelussa oli kuusi laatua, joista lyhyet notet alla. Disclaimerina todettakoon, että olen vasta aloitteleva viininmaistelija, joten notet ihan omien havaintojeni mukaan ja saattaa varsin hyvin erota “ammattilaisten” arvioista.

Crémant d’Alsace Rosé Brut

Täysin Pinot Noirista tehty kupliva. Uusi laatu, jota pääsimme maistelemaan ensimmäisten joukossa. 2010 sadosta. Väri oli mukavan pinkki. Viini oli raikas ja hapokas, hedelmäisyyttä oli mukavasti. Hiukan makeutta (10g residuaalisokeria). Ei kuitenkaan ihan minun makuuni, vaikka viinissä itsessään ei varsinaisesti vikaa ollutkaan.

Cuvée Kuu 2010

Viisi eri lajiketta sisältävä “Edelzwicker”, joka tehty erityisesti Kuulle. Jäi heikoimmaksi koko porukasta. Ei huono, mutta keskinkertainen ja arkisempi viini. Vaaleankeltainen väri, aromaattinen tuoksu, jossa vaaleaa kukkaa, ehkä jotain trooppista hedelmää. Ihan mielenkiintoinen aromi. Maussa samoja elementtejä, raukeaa kukkaisuutta sanoisin . Ei pituutta tai voimaa kummoisesti. Keskihapokas. Unohtuu helposti.

Gewurztraminer 2010

Tuotanto jäi 2010 pieneksi. Erityisen mausteinen tuottajan mukaan. Köynnökset kasvavat raskaassa ja syvässä maassa. Väri oli vaalea kullankeltainen. Tuoksu voimakas ja hyvin aromaattinen. Jotenkin tuli läpi jopa karviaista, mutta ei SB-tyyliin. Ylipäätään vihreyttä ja “raakaa energiaa”, joka johtunee siitä että kyseessä vielä varsin nuori viini, joka ei ole huipussaan. Maku jatkaa samalla linjalla, on hyvin ärhäkkä, mausteisuutta löytyy ja tuttuja gewür-elementtejä kukkeudesta alkaen. Semi+ hapokkuus, oikein mainiosti itseasiassa gewüriksi. Pitkähkö maku. Ei kovin makea.

Jos tätä saisi jostain helpolla, niin ostaisin kaappiin kypsymään. Jätti hyvin pirteän ja lupaavan vaikutelman. Luulisin, että tästä saattaisivat pitää nekin, jotka tyypillisesti karsastavat Gewürztraminereiden makeutta ja aromaattisuutta.

Pinot Gris Clos Saint Materne 2008

Palsta kalkkinen, karu maa, joka harjanteen ja kallion suojassa. 3. vintage vasta tätä. Väri keskivaalea, kullankeltainen. Tuoksu voimakas ja hedelmäinen ja mausteitakin kai aistittavissa. Maussa eksoottista hedelmää, mausteisuutta, hunajaisuutta ja myöskin mineraalisuutta. Paksu rakenne, miellyttävä suutuntuma. Med+ hapot, joka myös varsin hyvä Pinot Grissille. Puolikuiva. Erinomainen terroir-viini, jos niihin uskoo!

Todennäköisesti yksi parhaista koskaan maistamistani Pinot Grisseistä. Oli omaa luonnetta ja tasapaino oli kohdallaan. Ikää viinillä jo jonkin verran, mutta saa kertyä vielä lisääkin. Kyseinen sortti on tarjolla Alkon tilausvalikoimassa (vähän vielä jäljellä), joten pistin itseasiassa saman tien tilauksen vetämään. Niistä kuudesta pullosta riittää iloa vielä pitkään.

Pinot Noir Cuvée Nicolas 2009

Pinot Noiria on kasvamassa 1,2ha. Ovat tekemässä Roséta myös, mutta nyt punkkuna. Kahden viikon maseraatio ja sitten vanhoihin (km 4v) tammitynnyreihin kypsymään. Väri vaalea hento, punainen. Tuoksussa kirsikkaa ja punaisia marjoja. Hauskana yksityiskohtana jälkipuskulla (eli uloshengityksellä) tuli kaalilaatikon aromeja . Med+ hapot ja tanniinejakin oli vähintään se med+. Kuiva. Tänään ei selvästi ollut minun Pinot Noir -päiväni, sillä ei jotenkin napannut. Olisi kaivannut ruokaa ja sitten kun sitä oli, ei kelvannut.

Riesling de Wolxheím 2009

“Tavis-Riesling”, joka tarjottiin viimeisenä ja samalla pöytään tuotiin Alsacelainen ruoka-annos. Väri pitkälti aiempien kaltainen, kullankeltainen ja keskivaalea. Semivoimakas tuoksu, jossa sitrusaromeja. Hapokas ja kuiva. Maussa sitrusta, mineraaleja, aromikkuutta ylipäätään, mutta tyylikkäästi. Herkkä aistini löysi myös jotain mielenkiintoisia aromeja, joita en pysty kuvaamaan, mutta ylös heitin lakritsan ja persikan . Ja tuo herkkä aisti oli vitsi, tukkoista on välillä tämä erottelu.

Tarjottiin siis ruuan kanssa, joka oli mausteista makkaraa, porsasta, perunaa ja hapankaalta. Hyvää oli ruoka! Tämä Riesling toimi ehdottomasti parhaiten ruuan kera, hapokkuus leikkaisi tuhtia ruokaa oikein mainiosti. Kokeilin myös muita juomia, mutta niissä oli joko liikaa makeutta tähän ruokaan (Pinot Gris, Gewur), tai ei muuten vain tuntunut matchia (Pinot Noir).

Palkintojenjako

Maistelun voittajaksi omissa kirjoissani nousi siis Pinot Gris Clos Saint Materne, viralliseksi teiniksi Gewürztraminer ja ruokajuomaksi tässä yhteydessä Riesling. Olisi mielenkiintoista maistaa joskus tuottajan raskaan sarjan Riislinkiä, jota Kuusta ainakin löytynee.

Talvea odotellessa

Vesikelit ovat jatkuneet todella pitkään, talven soisi jo pikkuhiljaa tulevan. Toivottavasti ei ainakaan mitään tulipalopakkasia sitten yllättäen, jolloin suojaamaton köynnös voi olla todellisessa vaarassa (siis mikäli aiemmista ovat selvinneet). Toisaalta vetiset kelit eivät tee hyvää köynnöksen juuristolle. Etenkin, kun kuoppa on selvästi muuta maata kuohkeampaa ja vesi todennäköisesti jää sinne kellumaan, kun paljon kertyy.

Yksi jännityksen aihe oli viime viikon myrskyt. Itse olin joulunvietossa muualla ja myrskytuhoista piti lukea netistä. Kotiinpaluu jännitti toki köynnösten puolesta, mutta ehkä vielä enemmän irtaimiston puolesta, jota terassilla oli. Kaikki oli kuitenkin tallessa ja ok, niin irtaimen, kuin köynnösten osalta.

Vaan tulis nyt vaan se lumi, niin saisi köynnökset eristettä pakkasten varalle!

Katkenneita viinejä

Syksy on edennyt viinin kannalta suorastaan optimaalisesti – lämmintä on riittänyt ja riittää edelleenkin. Pikkupakkasia oli toki välillä. Samoin vetistä on ollut. Mutta viini pääsivät valmistautumaan hyvin ensimmäiseen varsinaiseen talveensa, lehdet tippuivat normaalisti tuossa marraskuun alkupuolella.

Sen sijaan muilta osin valmistautumisessa on tapahtunut vakavia juttuja. Minulla oli köynnökset hallaharson alla kohtuullisen kauan. Oli plussan puolellakin pitkään. Yksi ilta totesin, että harsoa ei enää tarvita, vaan pikkupakkaset saa jo koetella viinejä. Silloin viinit olivat ok kunnossa lehdettömänä ja nostelin niitä hiukan ylös tukikeppien varaan taas.

Reilut viikko sitten huomasin, että toisen puolen viinit olivat katkenneet. En tajua miksi tai miten, mutta verso oli katkennut aika alhaalta, kuitenkin niin, että muutama silmu jäi. Viime viikonloppuna huomasin toisella puolella olleen kaksikonkin kärsineen joitakin vahinkoja, mm. pisin “päärunko” oli katkennut ennen nousemista ylös. Jäi kuitenkin pitkästi vielä sivulle. Samoin ihan alhaalta läheltä kumpua oli nyrhitty jotain.

Ensimmäisenä syylliseksi tuli mieleen rusakot, joita täälläpäin näkee runsaasti. Mutta kun ei niiden pitäisi viineistä olla kiinnostuneita, kun on paljon muutakin herkullista syötävää. Toisena mieleen tuli ruohonleikkaaja, koska leikkausjälki oli niin terävä. Ihan kuin leikattu. Mulla makaili viinit myös maassa, joten jos leikkurilla on hiukan huolimattomasti läheltä vedetty, voisi näinkin tapahtua. Kolmas vaihtoehto on sitten huoltoyhtiön kasvinleikkaajat. Mutta jos minun viini leikattiin, niin miksi pihan omenapuu jäi leikkaamatta. Pitää vielä soitella taloyhtiön puheenjohtajalle, että olisiko hänellä tietoa. Voipi olla, että jää ikuiseksi arvoitukseksi.

Tilanne on kuitenkin se, että minun viinit on leikkauksensa käytännössä saaneet ja toivon mukaan ei fataalia sellaista. Pari lyhyeksi tullutta on kyllä ihan kelpo kunnossa leikkauksen puolesta. Niistä alan kasvattamaan pensasmallista viiniä, jossa päärunko on hyvin lyhyt tynkä, josta sitten lähtee 1- ja 2-vuotiskasvusto. Samoin toisella puolella pystyn pitämään alkuperäistä suunnitelmaa matalasta sivurungosta. Jos pysyvät vielä pitkänä.

To do listalle tuli vielä jonkinsortin suojan rakentaminen jäniseläinten varalle. Jos rusakko aiheutti tuhon, niin voi tulla uudelleenkin kylään. Pitää siis jotain purentaestettä viritellä, ehkä jotain muoviputkea? Mahtuisi vielä sellaiseen ja takaisi, ettei mikään ristihammas, maan sisältä tai päältä vahingoita köynnöksiä ennen kevään kasvukauden alkua.

Halla yllätti

Tänään kävi sitten yllätys; aamulla töihin lähtiessäni auton ikkunat olivat yltä päältä jäässä. Ja olin täysin siinä uskossa, että ei mene miinuksen puolelle, tai ihan rajoillekaan. Viinit olivat tietenkin suojaamatta.

Noh, myöhemmin tarkasteltuna viineissä ei näyttänyt olevan vahinkoa ja ilmeisesti halla oli käväissyt vain vähän. Oma uusi mittarikin näytti yöllä olleen 3 astetta minimissään. Mittari tosin on noin metri maan pinnan yläpuolelta, mutta niin on auton etulasikin. Mielenkiintoista.

Nyt äskettäin tänä iltana kävin suojaamassa viinit hallaharsoon. Saavat puolestani olla siinä kunnes tulee lämpöaalto, tai sitten ekat lumet, jolloin talvi saa alkaa kunnolla. Itse viinitkin näyttävät lehdistä päätellen olevan kyllä menossa kohti talvilepoa, vaikka olen sitä hiukan epäillytkin.

Hallahälyt ja raekuuro

Viimeisen viikon aikana on konkretisoitunut Suomen syksyn kulku. Viime viikolla käytiin pakkasella täälläkin ja tänään on tullut veden ja salamoinnin lisäksi rakeitakin. Rakeiden vaurioista en tiedä vielä, mutta pakkaset torjuin harsolla helposti.

Tein jo kuun alkupuolella kaikkien köynnösten juurille kummun. Kasasin siis aiemmin kuopasta ylijäänyttä multaa juurikuopalle niin paljon, kuin suinkin järkevästi sai. Ehkä joku 15cm lakikorkeudeltaan. Tämän tarkoitus on suojata varttamiskohtaa talvella ja poistetaan sitten maan tasalle taas keväällä.

Köynnöksiä hankkiessani ostin samalla hallaharsoa, joka on odotellut ilmojen kylmenemistä. Nyt sitten sääennusteiden perusteella kävin heittämässä molempaan “riviin” harson telttamaisesti yli ja molemmista päädyistä pikkuisen yritin tukkia. Ihan ok, vaikka toki taloyhtiön näkökulmasta ei varmasti se kaunein mahdollinen. No, ne oli muutaman päivän ja otin sitten pois, kun kelien luvattiin paranevan.

Harson laitoin siis siksi, että vaikka köynnös kestääkin pakkasia, en ole varma missä vaiheessa talveen varautuminen on tuoreessa kasvupaikassa. Enpä siis halua ottaa mitään riskiä siltä osin ja tulen heittämään harson päälle vastakin, kunnes lehdet ovat tippuneet ja talvikausi alkanut myös köynnöksellä.

Juuri nyt huolettaa, että tajuavatkohan köynnökseni talven tulevan. Suurin osa lehdistä on paikallaan, eikä kellastumista ole. Sitä ei välttämättä niinkään tule, mutta voisihan nuo lehdet tosiaan alkaa tippumaan. Noh, lohduttaudun sillä, että ei kaikista muistakaan kasveista ole vielä tippunut.

Tämä kasvatusharrastus on selvästi nostanut myös omaa kiinnostusta kelien, ilmojen ja syksyn etenemisen tahtiin. Toisaalta filosofisesti ajateltuna olen huomattavasti tiedostavampi ympäristöni suhteen ja aistin kulkevaa vuotta ihan eri tavalla.

 

Viiniopintoja

Olen nyt käynyt Haaga Wine Basic kurssin, joka on osa kansainvälistä WSET-tutkintoryhmää. Neljä maanantaita ja reilut 60 viiniä myöhemmin voin todeta kurssin olleen varsin paikallaan. Kyllähän siitä muutaman satasen sai kustantaakin, mutta ihan jo se, että maistelisi itsekseen useita viinejä näin lyhyessä ajassa on hyvin kallista, saati ammattimainen opetus päälle.

Sinänsä mitään uutta ahaa-elämystä kurssilla ei tullut, sen sijaan vanhat opit ja käsitykset vahvistuivat. Erityisesti Ranskan viinialueet tulivat nyt huomattavasti tutummaksi ja kullekin alueelle tyypilliset viinit ovat ainakin kerran käyneet kurkunpäässäni. Muuten kurssilla käytiin läpi viinimaailmaan varsin pikaisella katsauksella, esim. Italiasta ei ollut Veneton punaisia lainkaan maisteltavana, Piemontestakin vain startin yksi raaka Barolo. Mutta hyvä yleiskuva viinien maailmasta joka tapauksessa.

Mietin kovasti, josko menis jo ensi vuonna Advanced -kurssille, jossa vaatimustaso kasvaa, mutta niin myös sisällön laajuus. Ja hinta. Sitä ennen voin kierrellä näitä Etikettiklubin, aikuisopistojen ja kaverien viiniklubeja ja harjoituttaa sitä kautta aistejani. Ei hullumpi tapa ollut myöskään fasilitoida Chileläisten maistelu 35 hengelle, joutui neljän viinin teistingiä varten maistelemaan seitsemän viiniä. Joista yksi tosin oli mukaanotetun vanhempi vuosikerta. Hyvää oli

Lajikevalintani taustaa

Lajikepohdintaa olen tehnyt koko suunnitteluvaiheen ja se on ollut kaikenkaikkiaan oikein antoisaa, hyödyllistä ja mielenkiintoista. Minulle tärkeintä oli valita lajikkeet, jotka täyttivät pari ehtoa: On realistinen ja kokeiltu lajike avomaakasvatukseen Suomessa, sekä omaa viinipotentiaalia. Nämä kaksi ovat koko hankkeen osalta merkittäviä ja pitänevät, jos joskus saan tiluksia laajennettuakin. Tai no oikeastaan olen valmis kokeilemaan kestävyydeltään epävarmoja lajikkeita, mikäli viinipotentiaali on merkittävä.

Minulla oli muutama lajike päällimmäisenä mielessä, joissa molemmat vaatimukset toteutuivat. Lopulta päädyin käytännön syistä pariin valkoviinilajikkeeseen, Siegerrebe ja Solaris. Näistä molemmat ovat kasvaneet Suomessa ja pohjoisessa laajemminkin. Ruotsissa Solaris on varsin suosittu laji. Molemmat luokitellaan virallisesti Vitis Viniferaksi, vaikka Solaris onkin perimmiltään hybridi. Ojukkaviinin aromin ei kuitenkaan pitäisi puskea läpi, kuten vaikkapa suositulla Zilgalla. Itsehan en siis ole maistanut kumpaakaan rypälettä, saati sitten niistä tehtyä viiniä.

Solaris kypsymässä

Solarikseen valinta osui siksi, että se on varsin talvenkestävä. Ei tarkoita, että voisi jättää sellaisenaan talvehtimaan, mutta pystyy suojattuna selviämään Suomen olosuhteista. Lisäksi pitäisi pystyä tuottamaan rypäleet ajoissa syksyllä. Keväthallat ovat kuulema vaaraksi, koska lajike lähtee ajoissa kasvamaan keväällä. Pitää siis suojauksen kanssa olla tarkkana. Rypäle sisältää hyvin sokeria, joten viinistä on saatavissa makea hapokkuuden ollessa kuitenkin kohdillaan. Oisko Icewine-ainesta?

Siegerrebe on hauskan punakka kypsänä

Siegerrebe taas puolestaan taisi olla ensimmäinen valkoinen Suomeen sopiva lajike, joka kiinnitti huomioni. Siitä tehty viini sisältää mm. Gewürtzraminerin kaltaisia aromikkaita ja kukkeita ”bukee” aromeja, joka antoi välittömästi plussaa. Lisäksi Siegerrebe on nopeakasvuinen; heräilee keväällä myöhään ja kypsyttelee hedelmät ajoissa. Juuri sopiva siis suomalaiseen kasvukauteen. Houkuttelee kypsänä kuulema lintuja, joten ehkä parempi pitää verkkoa, kun on hedelmällisessä iässä. Satoisuus kohtuullisen matala.

Molempien osalta siis luvassa makeaa viiniä, joka tosin arvoitus vielä Suomen olosuhteissa. En ole kenenkään kuullut näistä tekevän lajikeviiniä oikealla metodilla, joten lopullisen makeus-happo -tasapainon suhteen pitää vain aikanaan lähteä kokeilemaan. Makea viinihän ei ole haitaksi, jos mukaan saadaan riittävästi happoa pitämään runko kasassa. Pohjoiset olosuhteet yleensä takaavat mukavasti happoa, joten luulisi, että lajikkeille ominaiset maksimitasot pitäisi saavuttaa.

Mutta kasvatellaanpas näitä ensin ensimmäisen talven yli hengissä ja mietitään myöhemmin lisää sitä viinipuolta.

Syyshalloja odotellessa

Avainsanat

istutus, Siegerrebe, Solaris, syksy, viiniköynnös

Viinini ovat nyt saaneet totutella uuteen ympäristöönsä jo reilun parin viikon ajan. Hyvin näyttää menneen, mitään dramaattista tulosta ei vielä ole näkyvillä. Vaan eipä kyllä pitäisikään vielä. Hiukan on pientä ruskeaa piskua Siegerreben lehdissä ja kurttuisuutta. Liekkö tuo jälkimmäinen vedenpuutetta, joka tosin viime viikon jälkeen pitäisi olla ohimennyt ongelma. Hiukan on lehteä joku matonen syönyt. Ja jonkinsortin punkki tai hämähäkki oli toisen Solariksen lehdelle hiukan ansaa viritellyt.

Kovasti niihin vielä lisäkasvua alkoi tulemaan, latvoihin erityisesti uutta lehteä. Nypin ne samantien pois, pidän kaiken uuden nyt kurissa, jotta juuristo vahvistuisi maksimaalisesti ennen talvea. Kelit ovat kirpeytyneet, joten pitää alkaa pikkuhiljaa seuraamaan hallavaroituksia, jotta tietää milloin pitää loput talvivalmistelut tehdä.

Viikonloppuna oli vielä oikein mainiot aurinkoiset kelit ja satoa tuottavana olisivat viinille täydelliset Suomen olosuhteet huomioiden. Toki nytkin tekee terää. Noista istuttamistani ainakin Siegerrebe on aikaisin kypsyvä ja voisi aivan hyvin näinä aikoina olemaan valmista kerättäväksi. Noh, pari vuotta vielä pitäisi odotella

Online

Avainsanat

intohimo, Online, viini, viiniköynnös, viininkasvatus

Tämä on uusimman blogini ensimmäinen kirjoitus. Olen joskus aiemminkin blogaillut ja kerännyt samalla ihan mukavasti lukijoita ja kommentteja. Oma tyylini on vain ollut turhan raskas. Kevyen kerronnan sijaan olen selvitellyt ja taustoittanut; jos oli taukoa, niin piti yrittää kertoa kaikki tapahtuneet siinä välissä. Tein kirjoittamisen itselleni vaikeaksi.

Tämän blogin tavoitteena on kerätä intohimooni liittyvät asiat samoille sivuille. On se sitten viiniköynnöksen kasvatusta, tai mahtavan viinin maistelua. Tulen julkaisemaan uusia postauksia silloin, kun kerrottavaa on.

Blogikirjoitusten lisäksi kiinnitän sivulle pysyvämpää materiaalia. Blogiteksteissä saattaa saada lihaa luiden ympärille, mutta se on usein vaivalloinen tapa saada kokonaiskuvaa jostakin asiasta. Yksi tällainen aihe on ylävalikon Viininkasvatus Suomessa, jonne tulen kasaamaan kuvallista materiaalia, jota on helppo kiinnostuneen lukea suoraan.

Olen todella tyytyväinen, että olen saanut tämä aikaiseksi. Lähtölaukaus blogin julkaisemiselle on viiniköynnösharrastukseni konkretisoituminen muutama päivä sitten, kun istutin neljä ensimmäistä köynnöstä takapihallemme. Saas nähdä mitä tulee!